Monday, September 26, 2005

Huolimatta näistä verhoista
tai lantion kaaresta, joka kapenee
on se merkityksetön, voimaton asia

puhut elämästä, minä tästä ruumiista, jonka sisällä pitäisi
olla kai jotain

minusta tuntuu hetki hetkeltä enemmän, ettei
siemen hedelmöitä maata

Ei ainakaan tätä
(kuivaa, rohtunutta puutarhaa, jossa aurinko seuraa varjoja
Mutta ei puhuta tästä)

puuttuvan synnytän sinulle
ja jos syntyvä ei täyty
syntyy uudestaan
syntyy uudestaan
syntyy uudestaan

Tuesday, September 13, 2005

Unia näin – olin menossa avaruuteen
Kädet niin raskaat eilisistä punnerruksista
etten jaksanut työntää planeettoja tieltäni
Eikä valo tullut mistään raoista
vaan säteinä sieltä täältä, mistä vain, miten päin tahansa

Sanovat ettei avaruudessa tuule
onko sillä merkitystä, kun kuitenkaan et voi liikkua
sinut liikutetaan
etkä milloinkaan liikutu

Täysi avaruus, täynnä värähtelyä
minua kuristaa huominen sillä arvaan että se on
ja että se on entistä hauraampi ja entistä laajempi
vähän kuin vanha sinitarra
vähän kuin koivun reunimmaiset osat

Thursday, September 08, 2005

Neiti Pyy käy vuoropuhelua lähinnä itsensä kanssa. Ehkä joku muukin tulee puhutelluksi.