Monday, September 26, 2005

Huolimatta näistä verhoista
tai lantion kaaresta, joka kapenee
on se merkityksetön, voimaton asia

puhut elämästä, minä tästä ruumiista, jonka sisällä pitäisi
olla kai jotain

minusta tuntuu hetki hetkeltä enemmän, ettei
siemen hedelmöitä maata

Ei ainakaan tätä
(kuivaa, rohtunutta puutarhaa, jossa aurinko seuraa varjoja
Mutta ei puhuta tästä)

puuttuvan synnytän sinulle
ja jos syntyvä ei täyty
syntyy uudestaan
syntyy uudestaan
syntyy uudestaan

1 Comments:

Blogger Famous Grouse said...

Ihastuin tuohon 'täällä on kaikki samat ihmiset'.

Niinpäs niin ja onpas. Lähiössäkin.

Kaikki samat kuulostaa kekseliäämmältä kuin aina samat.

Luonnollisuuskin oli ihan jees, vaikka juuri se mielestäsi loisti poissaolollaan.

Älyllisyys puolestaan tökki minun korvaani.

Liekö vika rumpukalvossa vai korvien välissä?

Kaksikymppisellä toki on älyä vielä vaikka muille jakaa.

Jaa. Lisää.

6:02 PM  

Post a Comment

<< Home